SM-raportti

Miunhan pitäis nyt lukee kauheella tohinalla seuraavaan tenttiin, mutta koska olen ahkera ja tunnollinen opiskelija, teen kaikkea muuta, joten samapa se on kirjotella tämäkin pois alta ku tapahtumat on vielä tuoreessa muistissa.

Sain tehtyä oikeastaan kaikki järjestelyt jo hyvissä ajoin ennen viimeistä iltaa, joten perjantaina kävin vaan yliopistolla tekemässä tentin, tulostamassa IST:n myyntipiste-plakaatin ja otin loppupäivän chillisti. Miun oli tarkotus mennä hyvissä ajoin nukkumaan, sillä lauantaiaamuna herätys oli puoli kuusi, mutta päätin mennä vielä siinä iltasella pikkusiskoni luo, jossa kokoonnuttiin pienellä porukalla syömään, kun kerran joutoaikaa oli. Mutta kuinkas kävikään, ilta vähän venähti ja hupsistakeikkaa olinki vasta kahen maissa yöllä kotona. Jotenki niin perus... Pakkailin siinä yöllä sitte kamat kasaan ja ehin nukkua peräti kaks tuntia ennenku herätyskello jo vinku että junalle pitäs nousta. Voi kooma.

Haahuilin aika tokkuraisena junalle ja Tikkurilasta seuraani liittyi vähintäänki yhtä zombien lailla vaeltava Kura, jolla ei ollu nukuttuja tunteja edelliseltä yöltä kasassa yhtään sen enempää. Pendolino kiidätti meiät Tampereelle nopeasti ja kiiruhdimme noutamaan aamupalaa aseman Siwasta ennen kuin matkasimme bussilla messukeskukselle.

Siellä olikin jo täysi hälinä päällä ja varsin kunnioitettava jono ilmoittautumispisteen edessä. Aikamme jonotettuamme pääsimme vihdoin järjestelemään myyntipöytäämme, jonka edusta oli sekin aivan täyteenammuttu. Kun julistimme pöydän avatuksi, kaikki hevoset menivät alle viidessä minuutissa, phuhhuh. Pahoitteluni kaikille, joille ei riittänyt heppaa! Ens vuonna yritän tehä huomattavasti isomman satsin hevosia, kun valmistelut ehtii toivottavasti alottaa hiukkasen aiemmin ku kaks viikkoa ennen kisoja.

Loppupäivä kuluki sitte siinä myyntipisteellä hengaillessa, vanhojen tuttujen sekä uusien tuttavuuksien kanssa rupatellessa. Sen verran oli pöydän luona populaa, etten pahemmin ehtiny kiertelemään messualuetta tai seuraamaan itse kisoja. Kiitos kaikille, jotka tuli moikkaamaan ja juttelemaan, oli tosi hauska saada kasvot nettinickeille, aivan huippua porukkaa! Ja voi että oli piristävää nähä taas kaikkia vanhoja tuttuja. ♥ Ihania tällaset tapahtumat, jotka kerää yhteen ison määrän harrastajia. Lauantai muistutti taas, miten paljon tää harrastus onkaan antanu miulle aihetta olla kiitollinen. Tiivistetysti voin vaan todeta, että ehkä tämän vuoden mahtavin päivä, suupielet vetää vieläki hymyyn pelkästä ajatuksesta! Tuhannet kiitokset kaikille!

En ehtiny ite ottaa kuvia yhtään mistään, mutta jotta tää postaus ei jäis täysin kuvattomaks ni Jolie ystävällisesti lahjotti vähän materiaalia miun käyttöön. Oon jotenki ihan liikuttunu ku estemestaruuden voittajalla oli ratsuna miun vanha sukkaponi, Andromeda. Niin ihanaa että otus on päässy aktiiviseen kotiin! Onnittelut voittajalle, hieno suoritus!

Olis ollu kauheen kiva jäädä iltaan asti, mutta lähdettiin jo kolmen junalla Kuran kanssa takas Helsinkiin päin. Illemmalla sain kuitenki vielä iloiseksi yllätyksekseni Jennyltä tiedon, että hänelle tilauksena tekemäni tinkerturilas, Paladin, nappasi näyttelyistä ykkössijan niin luokassaan kuin BIS-kehässä. Hurjasti onnea myös Jennylle ja Paladinille! 

Hauskaa oli! Saila kiittää ja kuittaa.