Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varusteet. Näytä kaikki tekstit

12. maaliskuuta 2014

Muutama sananen martingaaleista

Joka kerta, kun julkaisen kuvia martingaalillisista hevosista, joku tulee huomauttamaan, että martingaalieni renkulat ovat väärällä puolella stoppareita. Tähän malliin:
Olen kuitenkin erittäin tietoinen siitä, että renkaat ovat väärällä puolella stoppareita ja olen aivan tarkoituksellisesti laittanut ne niin ja tämä johtuu puhtaasti valokuvauksellisista syistä. Jos laittaisin renkaat sille puolelle stoppareita, jossa niitä oikeillakin hevosilla pidetään, kävisi martingaallille näin:
Tyylikästä? Kahdella entisellä hepallani oli myös suitsissaan matringaalit ja päädyin ihan ratsastaessakin pitämään niiden renkaita stopparien väärällä puolella, sillä ohjien ollessa tuntumalla niille kävi muuten näin:
En tiedä, onko muilla martingaaliensa kanssa samanlaisia ongelmia, mutta olen päätynyt ratkaisemaan oman ongelmani pitämällä renkaita väärällä puolella stoppareita. Itselleni kun esteettisyys on avainasemassa valokuvissa, enkä tykännyt ratsastessa siitä, että rinkulat huitelivat ihan missä sattuu. Keppihevoset eivät onneksi osaa viskoa päätään, joten tällaisesta menettelytavasta ei ole niillekään haittaa. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni ja toimintatapani, muut saavat kaikin mokomin pitää renkaita kummalla puolella stoppareita haluavat. Itse kuitenkin tulen aina kuvaamaan martingaalini renkaat väärällä puolella stoppareita, sillä omaan silmääni tämä:

...näyttää paremmalta kuin tämä:
Oli se epäaitoa tai ei.

6. maaliskuuta 2014

Varuste-esittely

Varuste-esittelyä on toivottu monelta taholta, mikä on ehkä vähän hassua, sillä Iisan tallin sivuilta löytyy mielestäni varsin kattava varuste-esittelysivu kuvineen ja infoteksteineen. Mutta samapa kai tuo on bloginkin puolelle jonkinlainen esittely värkätä, joten tässä tämä paljon toivottu varuste-esittely videomuodossa, olkaatte hyvät!

1. helmikuuta 2014

Varustehaaste

Noin kuukausi sitten pyysin lukijoita haastamaan minut tekemään jonkin varusteen ja nyt viimein ehdin haasteen toteuttaa. Valitsin tämän linkin takaa löytyvät suitset mallikseni. Muutin suitsien pohjavärin mustaksi, sillä mielestäni punainen ei olisi sopinut Fidelixille ollenkaan ja jätin ohjat tekemättä, sillä pidän näitä näyttelysuitsina ja ketjuriimunnaru lienee toimivampi vaihtoehto siihen tarkoitukseen ohjien sijaan. Nämä eivät sinänsä olleet haastavat toteuttaa muuten kuin ajallisesti, pari yötä sain kulumaan näperrellessä.

13. toukokuuta 2013

Varusteiden kehityskaari

Käsittelen tässä postauksessa pääasiallisesti suitsia, sillä niiden teossa kehitys on parhaiten huomattavissa ja niistä on eniten kuvamateriaalia. Suitsien ja riimujen lisäksi en ole pahemmin kehittänyt muita varusteita eteenpäin siitä, mitä ensimmäinen koekappaleeni on ollut.

Postauksen kuvat eivät tule esiintymään täysin aikajärjestyksessä, sillä on helpompi käsitellä erilaiset suitsityypit ryhmittäin. Näin kehityksenkin huomaa paremmin.

Olen kautta aikojen tehnyt hevosteni suitset aidosta nahasta. Ensimmäiset suitset olivat sukkaponi Titanin ja malliltaan erittäin simppelit. Larissalla oli samantyyliset. Deltan suitsissa oli jo ties mitä jännittävää ja Andromedallakin jonkin sortin martingaali ja letitetty otsapanta. Hurahdin kovasti nahan letittämiseen tuon otsapannan myötä ja sitä menetelmää käytin aikanaan paljon. Esimerkiksi alinna näkyvän valkean sukkaponin (Cassu) suitset martingaaleineen olivat kauttaaltaan letitetyt.





Jossain vaiheessa uusin näiden kavereiden suitsia, kun kyllästyin niiden epäsiisteyteen. Titan sai punotun otsapannan ja turparemmin, sekä letitetyt ohjat. Andromedan suitset pysyivät malliltaan aivan samana ja Deltan suitsiin värkkäsin nyöritetyn otsapannan ja punotut ohjat.


Sitten kangashevosiin. Lähdetään liikkeelle ihan perussuitsista. Kangashevosten suitsiin olen aina tehnyt kaikki remmit, mitä oikeidenkin hevosten suitsissa on.



Koska olen perfektionisti ja tavoittelin todentuntuisuutta, keksin alkaa sulloa solkiakin pitkälti kaikkialle, missä niitä oikeidenkin hevosten suitsissa sijaitsee, kuitenkin edelleen hieman pelkistäen.


Tilareille ja myyntihevosille teen edelleen suitsien simppelimpiä versioita ainoastaan turpa- ja leukahihnan soljella, sillä solkivarastoni ei ole ehtymätön. Seuraavat suitset on tehty kuluneen vuoden sisällä myytäville. Ylimmissä punottu turparemmi ja otsapanta, keskimmäiset ovat ajosuitset ja alinna ihan normaalit, kaksoisturparemmilliset suitset.




Meksikolainen turparemmi oli hevosistani ensimmäisenä Lunalla. Eli nämä ovat toiset suulliselle hevoselle tekemäni suitset. Temporella on astetta päivitetymmät versiot olympiakuolaimella, soljilla, strasseilla ja letitetyillä ohjilla.



Kankisuitsia olen tehnyt kolmet. Mistyn kanget ovat kauttaaltaan letitettyä nahkaa. Yhden myyntihevosen mukaan tein hieman simppelimmät tapaukset, turparemmissä on tikattu koriste. Temporen suitset ovat kangista uusimmat ja sisältävät jälleen solkia, tikkaukset otsapannassa ja turparemmissä, sekä letitetyt ohjat.




Lännensuitsissa kehitys on havaittavissa erittäin selkeästi. Marsipanilla oli aivan simppelit, letitetyt suitset. Avalonin ensimmäisissä suitsissa oli vähän enemmän koristeellisuutta, sekä kunnollinen länkkärimallin kankikuolain ja Robinin suitset painivatkin sitten jo aivan omassa sarjassaan.




Lopuksi vielä muodoltaan hieman erikoisemmat suitset. Abran suitset olivat aikanaan muka kamalan koristeelliset letitettyine remmeineen ja nahkatupsuineen, mutta Rimin päivitetty versio taitaa saada pilkkuherran suitsivirityksen näyttämään aika asteekkiselta.



Riimuihin en ole koskaan juurikaan jaksanut panostaa samalla tavalla kun suitsiin. Ensimmäiset riimut tein kankaasta ja virkkaamalla. Sitten laiskistuin ja aloin näpertää riimuja nahasta. IST:n varustegalleriasta voi käydä kuikuilemasta noita ensimmäisiä riimuja (esim. Titan, Larissa, Troija). Avalon taitaa olla ainoa, jonka riimuun olen käyttänyt oikeasti aikaa, sillä en tykännyt sen suitsista. Riimun remmit ovat nahkapunosta ja koristetikkauksia löytyy yltympäriinsä. Tein sen Hööksin westernriimun kuvaa mallina käyttäen. Spiritin riimu on vähän samaa tyyliä, mutta narupunoksella.



 


Aivan lopuksi vielä pari näyttelyriimua. Aminehilla perinteistä arabinäyttelyriimua jäljittelevä narupunos-tupsuversio ja Fidelixillä jollain tapaa hieman hillitympi, joskin työmäärältään suurempi, helmikoristeinen riimu.



28. tammikuuta 2013

Pieniä hankintoja ja varusteinventaario

Vaikka sivujen päivitystahdista ehkä luulis, etten oo enää keppihevosten kanssa juurikaan tekemisissä edes ajatuksen tasolla, totuus on aivan päinvastainen. Kepparit on kuulunu tavalla tai toisella miun elämään viimoset kymmenen vuotta ja aina kierrellessäni kaupungilla katselen kaikkea tahtomattani sillä silmällä, josko jotakin vois hyödyntää hevosten varusteissa tai muussa. Miulle on kerääntyny ihan kunnioitettava varasto kaikenmaailman pikkutilpehööriä, jolla koristelis varmaan viidetkymmenet suitset... Askartelukaupat on kangaskauppojen lisäks ehkä pahimpia. Köyhdyn aina ku sellaseen erehdyn astumaan jalallanikaan. Näin kävi myös menneellä viikolla.

Oon ollu ahkerana ja kuvaillu jo materiaalia ens vuoden joulukalenteria varten. Siks hommasin vasemmassa reunassa näkyviä kulkusia. Sitte inspiroiduin hurjasti kaikesta ihanasta pikkusälästä ja ostin punasia helmiä, kristalleja ja kaikkea muuta sillä verukkeella että Rimiltä puuttuu vielä riimu ja noista vois kehitellä jotain. Ketjuakaan ei koskaan oo liikaa varastossa ja pieniä lukkoja piti hamstrata ihan vaan hamstraamisen ilosta. Eihän sitä koskaan tiiä jos vaikka tulee inspis väkertää jotain, mihin noita tarviaa. Ainiin ja ostin kokeilumielessä itseliimautuvaa tarranauhaa. Testasin sitä jo fleecenpätkään ja hyvin tuntus pitävän! Oon aina syvästi inhonnu tarranauhan ompelemista, mutta tämän maailmani mullistavan keksinnön myötä tulee sitäki materiaalia ehkä hyödynnettyä jatkossa enemmän.


Tein tossa viime viikolla myös varusteinventaarion. Sain samalla päivitettyä tallin varustegallerian uuteen uskoon. Kaikkien riimu- ja suitsitilanne oli aika hyvä. Rimiltä tosiaan puuttuu vielä se riimu. Spiritiltä, Fidelixiltä ja Larissalta puolestaan puuttuu suitset. Zephyrki toisaalta kaipailis edustavampaa riimua, sen nykyinen on ihan kammottava. Pari heppaa oli myös vailla riimuun sointuvaa riimunnarua mut naruja on ehkä turha ruveta tekemään enempää ku en noilla otuksilla enää edes ratsastele. Sinänsähän suitsetki on tässä mielessä turha asia mut pitäähän hevosella nyt sellaset olla! Larissalle tosin tuskin koskaan jaksan enää suitsia väsätä, sillä on nimittäin ollu jo kahet mutta viimisimmät myin joskus pois.

Spiritin suitset on ollu mietintäasteella viimoset kaks vuotta. Aluks oli tarkotus tehä sille inkkarihenkiset suitset mutta miul on ollu sille jo kauan valmiina westernhenkiset kuolaimet:


Ei siis inkkaria Spiritille. Ku vaan sais aikaseks ideoida loppuun... Oon ehkä maailman aikaansaamattomin ihminen! Kyllä sen inkkariteemanki vielä joskus toteutan. Spiritin jälkeen mietin sitä Rimille mut Rimpula saiki barokkisuitset. Nojaa, ehkä joku tallin tuleva asukki pääsee sit leikkimään vinkuintiaania.

Keppihevosten jokapäiväisestä läsnäolosta elämässäni vielä sen verran, et miun huoneessa lojuu aina enemmän tai vähemmän keskeneräsiä hevosenraatoja. Tällä hetkellä tilanne on tämä:


+ yks ompelematon tapaus. Aasi, tilari, toinen aasi ja täpläheppa, joka on lojunu miun kaapissa kesästä asti. Nostin sen näkyville jos saisin joskus vaik aikaseks tehä sille jotain. Miun hevoset jumittaa aina erittäin pitkään juuri tässä vaiheessa: mahdollisesti täytettyinä, mutta korvattomina. Mie inhoon korvien ompelemista ja kiinnittämistä, joten oottelen et saisin otettua itteeni niskasta kiinni ja ravisteltua kunnolla, että saisin nämäkin tapaukset joskus pois päiväjärjestyksestä.

Semmosta tällä kertaa, palaillaan asiaan toivottavasti valmiimpien hepolaisten merkeissä!