Tallinnantuliaiset

Ai että lähtikö lapasesta? No eihän nyt suinkaan.

Käytin akateemista vapauttani, eli toisin sanoen otin vähän omaa lomaa keskiviikkona ja seilattiin Maikkenin ja Annan kanssa Tallinnaan pienelle virkistysmatkalle. Virossa oli ihanan keväinen sää, aurinko paisto pilvettömältä taivaalta, eikä lumesta ollu jälellä ku muutama märkä läntti siellä täällä.

Maikken kokoneneena tallinnankävijänä toimi asiantuntevana matkaoppaanamme ja selvisimme hienosti kohteesta toiseen ilman kovin pahoja eksymisiä, mitä nyt välillä oli vähän pallo hukassa. Suunnattiin ekana sinne paljonpuhuttuun, sadunhohtoiseen Karnaluksiin. Olin ajatellu kaikkien tarinoiden siitä olevan hieman liioiteltuja, mutta ku astuin sisään, täytyy kyllä sanoa, että suu loksahti auki, enkä ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin osannu muuta ku tuijottaa tyhmänä miuta ympäröivää tilpehöörinpaljoutta. Olin selkeesti päässy taivaaseen.  Alkushokista toivuttuani oisin voinu lastata ostoskoriini esim. kaiken. Hillitsin kuitenki itteni, olenhan sentään järkevä ja rationaalinen aikuinen ja valitsin vain muutaman lankakerän kaupan valtavasta valikoimasta.

Mohaireja olis ollu tarjolla kaikissa ihanissa sävyissä, mutta miulla on jo sellaset varastot kaiken maailman kirpparilöytöjä ja Rosea, että otin vaan sellasia sävyjä, joita Suomen puolella tuskin tulee vastaan. Musta 7 veljestä on ollu miun varastoista jo pidempään loppu, joten sallin itselleni myös pari edukasta kerää mustaa villalankaa.

Lankojen jälkeen ajauduttiin nauhaosastolle. Oikeesti. Se näky ku seisot keskellä käytävää, jonka kummallaki puolella on vieri vieressä lattiasta kattoon asti hyllyjä, jotka pursuaa mitä erilaisempia nauhoja kaikissa mahollisissa väreissä, materiaaleissa ja kuoseissa. Tässä vaiheessa tunteet voitti järjen ja lienee kai turha mainita, että homma lähti vähän lapasesta. En ainakaan ostanu 50 metriä nauhoja... Nii että ens kuusta lähtien olis sit vissiin tilausvalikoimassa näyttelyriimujaki saatavilla.

Nauhaosaston jälkeen miun ostoskori uhkas jo ratketa liitoksistaan ja muutenki talvivaatteet päällä ympäri melko lämpöistä ja väentäyteistä tilpehööritaivasta sinkoilu hillitsi pahinta hipelöintivimmaa, joten loput tästä taianhohtoisesta putiikista kahlasin läpi hieman ripeämmässä tahdissa. Mukaan tarttu vielä vähän hakasia ja D-renkaita, ketjua, sekä beige saumurilankarulla (jos nyt ei tartteis vähään aikaan juosta hakemaan lisää beigeä ompelulankaa kaupasta, viime vuonna kulutin ainaki viis pikkurullaa). Nappeja ja muuta pikkusälää oli tarjolla niin paljon, ettei aivot ees pystyny käsittelemään niin suurta informaatiomäärää kerralla. Jätin siis suosiolla sen osaston penkomatta kovin perusteellisesti, että ehittiin tehä reissun aikana jotain muutaki. Suitsikoristeita kun löytyy ihan riittämiin jo omistaki varastoista.

Karnaluksin jälkeen käytiin vielä yhessä kangaskaupassa ja oon aika ylpee itestäni ku onnistuin pääsemään sieltä ulos tyhjin käsin. Tämän jälkeen käytiin popsimassa mahat täyteen aivan taivaallista pastaa Vapianossa ja sit siirryttiin kiertämään vaatekauppoja. Mie en oo moneen vuoteen löytäny kivoja vaatteita muualta ku kirpputoreilta, eikä tälläkään kertaa ollu yhtään sen parempi tuuri. Anna ja Maikken sen sijaan teki kivoja löytöjä. Mutta oon oikein onnellinen tuosta tilpehöörisaaliista, enkä varsinaisesti jääny kaipaamaan mitään muuta ostettavaa (eikä myöskään miun pankkitili).

Hankintapostaus, eikä yhtä ainutta uutta kangasta?! Haha, sen päivän ku näkis. Tää kuva onki ollu jo esillä instagramissa, mut laitetaan se nyt tänne blogiinki muiden hankintojen jatkoks. Nimittäin onhan niitä kankaitaki tullu taas hamstrattua sitten edellisen hankintapostauksen. Alempi karvakangas on tummanharmaa, kuva vähän vääristää ja se löyty Helsingistä. Ylempi vaalea, mustatyvinen velboa puolestaan tarttu matkaan Oulusta itseasiassa viime vuoden puolella. Sit tossa pari viikkoa sitte ostin Joeylta kivaa, tummanruskeeta karvakangasta, josta ei nyt tällä erää oo kuvaa.