SM-kisaraportaasi

Hullun kiireinen ja intensiivinen, mutta aivan mieletön SM-kisaviikonloppu on takana päin. Upea porukka, hienot puitteet, uskomattomia suorituksia, iloisia kohtaamisia, on tää meidän yhteisö kyllä vertaansa vailla!

Olin varannut kisoista itselleni myyntipöydän ja tarkoitus oli aloittaa tekemään myytäviä hevosia jo hyvissä ajoin, mutta kun viimein olisin ollut muilta kiireiltäni valmis aloittamaan ompelemisen, onnistuin hajottamaan olkapääni, jonka vuoksi ompelut piti jättää tauolle. Pari viimeistä viikkoa ennen kisoja olivat siis aika kaoottisia, kun käsi alkoi jälleen olla siinä kunnossa, että sillä pystyi tekemään jotain ja pääsin tosissani aloittamaan myyntihevoset. Onneksi olin joululomalla ommellut jo muutaman hepan kasaan täyttöä sun muuta odottamaan, niin sain edes jonkimoisen määrän hevosia valmiiksi.

Varja ja Niitti tulivat luokseni jokunen päivä ennen kisoja. Kämppäni oli aikamoisen kaaoksen vallassa, kun miulla oli kesken miljoona poniprojektia ja Niitti ja Varja järjestivät arvontajuttujaan kuntoon.

Saila ja aasi © Varja, @frozen_solo Ei väsyttäny yhtään.

Lauantaina Niitti ja Varja jäi nukkumaan ku mie suuntasin aamulla ensin vetämään yhtä sirkustyöpajaa ja sen jälkeen Rimin kanssa Kepparit valtaavat Helsingin -tapahtumaan. Narinkkatorille oli kerääntyny ihan kiitettävä määrä ihmisiä keppihevosineen ja pian porukka järjestäytyi flashmobia varten, joka olikin varsin näyttävä. Flashmobin jälkeen lähdettiin yhtenä kulkueena kohti Kaivopuistoa ja kerättiin valtava määrä katseita ja ihmettelyjä. Kuljettiin Hilun kanssa Rimillä tandemia koko matka, enkä oo hetkeen nauranu niin paljon ku siinä säätäessä.

© emmuti, @kht_busboll

Paraatimme päättyi Kaivopuistoon, jossa porukka laukkaili vapaasti ympäriinsä. Miulla oli nuora mukana ja pistin sen parin puun väliin tarkotuksenani kävellä siinä hetken aikaa puistossa viilettämisen sijaan, mutta ympärille kokoontuikin kamala lössi ihmisiä katsomaan ja ihme että esiintymiskammoltani pysyin narulla Rimin kanssa. Kipittelin narua päästä päähän muutaman muunkin hevosen kyydissä ihmisten pyynnöstä. Kun tapahtuma oli ohi, jatkoin hirveetä vauhtia kotiin viimeistelemään myytäviä. Mie en tietenkään muistanu ottaa päivän aikana yhtäkään kuvaa, mutta onneks sain muilta lainaan muutaman kuvan, kiitokset kuvaajille!

© Eela, @khtaurinkolahtii

© Paris, @maplewindss

Sitten illan tunnelmiin.

Viimeinen yö ennen kisoja, kello on aika paljon. Niitti tuskailee arvontapöydän kylttien parissa, Varja kiinnittää Draakille keppiä ja Saila somettaa iloisena siitä, että sai juuri viimeisen hevosen suitset valmiiksi. Kuva © Niitti, @kuusenkerkka

Kisapäivän aamu valkeni lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen. Aamupalaa nassuun, kamat kasaan ja ponilauman kanssa nokka kohti Gloriaa!

Saimme jonottaa tovin jos toisenkin ja ihana, upea, urhea, kaikin puolin mahtava ja korvaamaton assistenttini Kura pelasti miut heti kättelyttä jo ensimmäisen kerran maksamalla narikkani, ku miulla ei ollu yhtäkään kolikkoa mukana. Kun selvisimme viimein sisään asti kilometrin mittaisen jonon uumenista, rynnistimme laittamaan myyntipöytämme kasaan ja sen takana vierähtikin lähes koko päivä. Tosi moni kävi moikkaamassa, suuret kiitokset siitä! Oli ihana tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin harrastajiin! Myös mukana maskottina olleelle Rimille riitti rapsuttajia ja ratsastajia koko päiväksi.

© Kura, @kuratakit

Ohjelmalava sijaitsi samassa tilassa myyntipöytien kanssa ja siellä oli päivän aikana jos jonkinmoista esitelmää ja happeningia. Erityisesti mieleen jäi Selma Vilhusen/Tuffi Filmsin Hobbyhorse Revolution-dokumentin esittely. Siitä tulee näkemämme maistiaisen perusteella todella inspiroiva, koskettava ja puhutteleva. Oltiin Niitin kanssa ihan tippa linssissä. Myös keskiaikaista ratsastusta esittelevä show oli todella näyttävä, mielenkiintoinen ja viimeistelty. Siihen oli selvästi nähty todella paljon vaivaa niin asujen kuin sisällön suhteen. Taitavia ja kekselijäitä tyttöjä, saivat kyllä koko yleisön rikkumattoman huomion esityksensä aikana. Suomen keppihevoskeskiaikaisen ratsastuksen yhdistykseen pääsee tutustumaan tästä linkistä. Pidin itse riimutyöpajan ja selvisin siitä ihmeen kaupalla esiintymiskammoineni hengissä. Pajaan osallistuneiden porukka oli tosi kiva ja kaikki onnistuivat saamaan riimut kasaan.

Myyntialuetta ylhäältäpäin, kuva otettu joskus iltapäivästä, niin osa pöydistä alkaa olla jo tyhjentyneitä.

Itse kisoja en ehtinyt kamalasti seuraamaan, kun kisa-areena sijaitsi viidennessä kerroksessa kaukana alimman kerroksen myyntpöydistä. Korvaamaton assistenttini Kura kuitenkin päivysti uskollisesti pöytämme takana sen verran, että pääsin vilkaisemaan pari kürsuoritusta ja muutaman esteratsastuksen mestaruusluokan suorituksen. 

Kht Eclipsen Essi ja Kht Caribian Sohvi olivat tehneet aivan mieletöntä työtä mestaruusradan suunnittelussa ja kasaamisessa. Nämä esteet olivat syntyneet heidän omissa kätösissään ja niissä oli suuren maailman meininkiä, rata ei olis enää paljon näyttävämpi voinu olla! ECP & CRB -igtililtä näkee lisää kuvia. Estekorkeus oli 80-90 cm ja rata oli täynnä vauhtia ja tiukkoja kurveja, on ihan uskomatonta, millasta kyytiä kilpailijat siellä pinkoivat menemään. On tää keppihevostelu kyllä ihan tosiurheilua.

Koin jälleen liikutuksen hetkiä palkintojenjaossa. Aapsi voitti estemestaruuden tänäkin vuonna ratsunaan miun entinen pieni sukkaponi Andromeda, jonka oon tehny vuonna 2004. Näin Aapsin suorituksen radalla, enkä voi ku ihailla sitä vauhtia, täsmällisyyttä ja keveyttä, jolla ne valtavan kokoset esteet ylitty. On jotenki niin upeaa nähdä vanhoja heppojani muiden ratsuina. Ihanaa, että niistä on ollut uusille omistajilleen iloa! Onnea Aapsi, upea suoritus tänäkin vuonna!

Toinen luokka, jossa sai haukkoa henkeä ja varoa, ettei silmät tipu päästä, oli korkeushyppyluokka. Mie en vieläkään voi käsittää, miten kukaan voi päästä keppihevosen kanssa 134-senttisen esteen puhtaasti. Ei muutaku hatunnosto tämänkin luokan voittajalle! Huhhuh.

Päivän päätteeksi miun käsi ja lapa oli jo ihan kiitettävän kipeenä, joten makasin ryytyneenä lattialla toimien kukkatelineenä Varjan kukille sillä aikaa kun muut hoitivat kisapaikan purkutyöt. Olis ollu kiva auttaa, mut minkäs teet ku toinen käpälä ei oo toimintakunnossa.

© Niitti, @kuusenkerkka

Kisapäivästä jäi todella hyvä fiilis. Aivan valtavan suuri kiitos järjestäjätiimille, joka vapaaehtoisvoimin oli tehnyt näistä unohtumattomista kisoista toimivat ja mahdolliset. Heistä jokainen oli käyttänyt kisojen järjestelyihin valtavat määrät omaa vapaa-aikaansa ja ihailen suunnattomasti sitä omistautumista ja vaivannäköä, jonka ansiosta kisapäivä piirtyi varmasti yhtenä elämän hienoimmista kokemuksista osallistujien mieliin. Ja valtavan suuri kiitos myös kaikille, jotka olivat kisoissa mukana. Te teitte paikan päällä tunnelmasta ja tapahtuman hengestä sen, millainen se oli. Tää yhteisö on aivan mahtava, kaikki kannustaa kaikkia, juttelee ja hymyilee tuntemattomille, huomioi ja auttaa toisiaan, vetää yhtä köyttä. Oon niin ilonen ja ylpeä saadessani olla osana sitä. Jatketaan samaan malliin, tää harrastus on kultaa!

English: Pictures from the Finnish Hobbyhorse Championships 2016. We had an amazing day.