Kehityspostaus osa I - Sukkahevosista kangashevosiin

Miulta toivottiin postausta, jossa näkyisi kehitykseni vuosien varrella hevosten ja varusteiden teossa. Sain viikonloppuna viimein kaiveltua porukoiden ikivanhaa pöytäkonetta, jonka uumenista löyty niitä tarpeellisimpia kuvatuksia aivan keppihevosharrastukseni alkumetreiltä. Aloitetaanpa vaikka niistä hevosista. Tää tulee kahessa osassa ku noita heppoja oon tehny yli 200 ni kuvien läpikäymisessä on iiiiihan vaan hiiiiiukkasen hommaa. Ja pahoittelen aivan jäätävää kuvanlaatua, rajauksia ja kuvien kertakaikkista tekniikanpuutetta!! Kuolen ehkä häpeään ku julkasen tällasia hirvityskuvia. But no can do. Voitte samalla vetää omia johtopäätöksiänne miun valokuvaustaitojenki kehityksestä.

 Kuten monen muunkin, myös miun ensimmäinen keppiheppa oli laatuaan sukkaponi. Tässä näkyy Titanin alkupräinen ulkomuoto, myöhemmin se sai uudet silmät ja sieraimet. Allaolevista sukkaponeista Titan, Larissa ja Delta löytyvät tallista edelleen ja ne olivat kolme ensimmäistä keppariani. Alinna oleva kimo Cassiopeia eli Cassu kuului ensimmäisten kymmenen hevosen joukkoon ja lahjoitin sen aikanaan kaverilleni.

 

Eipä aikaakaan kun kokeilin ommella kankaasta ponin. Ensimmäisen valmistui vuonna 2004 vapaatyönä seiskaluokan käsityötunnilla. Star Dust eli Dusty oli kaksipalainen ja suuton. Ei nykymittapuun mukaan tosiaankaan mikään kedon kaunein kukkanen, mutta niihin aikoihin varsin mukiinmenevä.

Jokunen viikko Dustyn jälkeen seurasi jäätävä fiasko, muurahaiskarhua muistuttava Sirius. Taustatietona kerrottakoon, että kaakkerosta unohtuivat ompeluvaiheessa saumavarat, joten se selittänee jonkin verran pään pitkulaisuutta. Oh dear... :D Sirius oli siis toinen kangasheppani ja ensimmäinen koekappale, jolle tein myös suun.

Kolmas kangasheppa alkoki sit jo muistuttaa ihan hevosta. Kyseessä vuonistamma Luna. Ja tämä neiti oli myöskin ensimmäinen netissä julkaistu, pystyharjainen vuonohevonen.

Sitten seurasi sekalainen seurakunta enemmän tai vähemmän epämuodostuneita kakspalasia poninpalleroita, mm. welshori Gavotti, joka oli edestä katsottuna supersöpö, mutta sivulta aivan järkyttävä, muotopuoli pahkura ja suurileukainen sekä pienikaulainen mustangitamma Marsipan.

 

Näiden kaikkien alkupään kangashevosten yhdistäviä piirteitä olivat suuri koko, kaksipalaisuus, nappisilmät, täytetyt korvat ja avattu harja. Käytin siihen aikaan ompelukonetta kaiken muun paitsi suun ompelemiseen.

Zaphirin ja Zephyrin kaksipalaiset versiot, Zaphir muistutti enemmän mammuttia ku arabia.

Jonkin aikaa kestäneen kaksipalahevosputken päätteeksi kokeilin kolmipalaisen hevosen valmistamista ja welshori Firenze sai alkunsa.

Totesin, että kolmipalaisesta hevosesta saa paljon helpommin haluamansa muotoisen kuin kaksipalaisesta (vaikka sitä ei kyllä tästä punkeroponista huomaakaan), joten Firenzen jälkeen en enää ommellut kaksipalaisia ollenkaan. Siirryttyäni kolmipalaisiin, ompelin edelleen koneella ja hevosteni koko oli suuri. Firenzen jälkeen tein suomenhevosori Leimun. Sitä seuraava friisiläistamma Midnight's Moonbeam oli viimeinen koneellaompelemani hevonen ja siitä pääsemmekin seuraavaan kehitysjaksoon, jonka kokoan ensi postaukseen.