Kehityspostaus osa II - Kolmipalaiset

Viime postauksen lopussa esiintynyt friisiläistamma Misty oli siis viimeinen koneella ompelemani hevonen. Siitä eteenpäin olen ommellut kaiken käsin. Jatketaan kehityksen tarkastelua kolmipalaisten hevosten muodossa. Aloittaessani kolmipalaisten hevosten tekemisen, minun hevoseni olivat muiden hevosiin verrattuna erilaisia siinä suhteessa, että pään alapuolella leuan ja posken välissä oli suorahko pätkä, kuten oikeillakin hevosilla. Valtaosa suosi niihin aikoihin "kaksipomppumallia", jossa leukalinjan jälkeen lähti suoraan posken kaarre.

Iisan tallille tuli vielä jokunen heppa ennen tilarirumbaa. Jossain vaiheessa vuotta 2007 keksin, että pitkästä karvakankaasta saa hyvinkin kivannäköisen ponin, jos sitä parturoi hieman rankemmalla kädellä. Tätä ennen en ollut nähnyt siistittyjä karvapolleja. Hapsu sai alkunsa.

Vuoden 2008 tienoilla aloitin muistaakseni tekemään tilareita ja hevosten muoto alkoi kehittyä pikkuhiljaa. Aluksi muoto oli hieman kömpelö ja korvat olivat edelleen täytetyt.

 

Vuonna 2009 kehittelin täytettyjen korvien tilalle aidomman näköiset, täyttämättömät korvat, jotka pysyivät hyvin pystyssä. Siirryin tähän malliin lopulta kokonaan. Erään tinkertilarin myötä tuli myös kokeiltua partakarvoitusta keppihevoselle. Hevoset muuttuivat sirommiksi ja selkeämmän muotoisiksi.

Vuonna 2010 tein jälleen tuotekehittelyä. Parturoin pari karvapollea jättäen niille pidemmän parran ja muotoillen poskea paremmin näkyviin. Halusin myös uudelle hepalleni, Fidelixille, aidomman näköiset tummennokset kuin erillisestä kankaasta leikattuna, joka oli siihen asti ollut tummennosten ainoa tekotapa. Näinpä päädyin tekemään pari kokeilua ja värjätyt tummennokset saivat alkunsa. Syksyllä toteutin ensimmäisen papurikkotäpläisen kimon tilarin muodossa.

Vuonna 2011 tummennosten ja papurikkokuvioinnin kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti. Tummennokset ja papurikkotäplät alkoivat yleistyä myös muiden tekemillä hevosilla.

Vuonna 2012 oli taas pienen tuotekehittelyn aika. Uusimmalle hepolaiselle, eli Rimille, piti saada aidompi harja, jonka materiaalia koskeviin kysymyksiin taikka arvailuihin en edelleenkään sano mitään. Rimin alapuolella hevosia vuosilta 2012 ja 2013.

Oon näiden lähemmäs kymmenen keppistelyvuoden aikana tehny 240 heppaa. Voinen siis sanoa, että harjottelemalla oppii ja sitä harjotusta tarvitaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään. En vieläkään ole hevosteni ulkomuotoon täysin tyytyväinen, joten harjoittelu jatkuu.