Vuonohevonen ja kuulumisia

 

Siitä taitaaki olla reilu vuosi aikaa ku oon viimeks vuonohevosta päässy väkertämään. Harjassa on kyllä aina oma hommansa mutta varsin veikeeltähän tollanen keesi näyttää. Miulla on viharakkaussuhde tohon kankaaseen. Se on aivan kertakaikkisen järkyttävää käsiteltävää, se viljelee hituloita lattiasta katonrajaan ja niitä yskii vielä seuraavanaki päivänä keuhkoistaan. Vaikka kankaan puistelee miten huolellisesti tahansa parvekkeella, on kaikki vaatteet, tuoli ja pöytä aivan beigessä kuorrutteessa myös hepan ompeluvaiheessa. Mutta sitten kun hepan viimein voi kääntää ympäri ja sormet koskettaa tota liukasta, samettisen pehmeää haituvaa, kaikki koettu kamaluus unohtuu. Ihan kamala ja kamalan ihana kangas! Oon kyllä salaa onnellinen ettei siitä saa tehtyä enää kovinkaan montaa heppaa. 

Sitten niihin kuulumisiin! Aivan pian elämässäni kääntyy uusi sivu. 

*Dramaattinen rumpusoolo*

Ihan absurdi ajatus, että muutaman tunnin päästä istun jo junassa matkalla Helsinkiin ja aloitan orientoivan viikkoni yliopistomaailmassa. En oo vieläkään tajunnu sitä että lomailu on ohi ja herään seuraavana aamuna toisesta kaupungista epäinhimillisen aikasin raahautuakseni rääkkäämään itseäni seuraavat kuus vuotta jälleen uudessa opinahjossa. 

Tuun viikonlopuks kotiin pakkaamaan kamani kasaan ja suuntaan sunnuntaina jälleen Helsinkiin aloittaakseni varsinaisen opiskelun. Muuttokuorman pitäs saapua syyskuun ensimmäisellä viikolla ja sitte sitä ollaan taas omillaan ja yritetään pysyä täysjärkisenä kaikkien niiden uusien ihmisten keskellä. Pari seuraavaa viikkoa tulevat siis olemaan aikamoista härdelliä, joten blogi saattaa päivittyä joskus tai sitten ei. Kun kamat on paikoillaan uudessa kämpässä ja elämä asettuu uusille raiteilleen, suunnitelmissa olis toteuttaa ainakin joku toivepostauksista. Siispä adios amigos, tää lähtee nyt seikkailulle suureen maailmaan!