Keväinen kysymyspostaus osa III

Viimein saan tämän kysymyspostauksen kolmannen ja viimeisen osan uunista ulos!

Jätin näistä keppihevosiin liittyvistä kysymyksistä suoraan pois kaikki ohjekyselyt, koska niihin ilmoitin olevani vastaamatta jo silloin kun kysymyksiä pyytelin. Samoin jätin pois kaikki hintoja koskevat kysymykset, sillä ne jäävät aina minun ja tilaajien välisiksi.

Keppihevosten tekeminen ja tilarit

Minkälaisten keppareiden teosta pidät eniten?

- Fleeceheppojen ylipäätään, fleeceä on niin helppo käsitellä.

Helpoiten tehtävä kepparirotu?

- Puoliveriset on miusta helpoin saada onnistumaan.

Entä millaiset kepparit ovat helpoimpia tehdä, ja millaiset hankalimpia?

- Peruspollet, joille ei tuu mitään eriskummallisia merkkejä on helpoimpia. Hankaliksi koen raskaat rodut. Myös monimutkaisissa merkeissä ja täplissä on oma haasteensa. Superjoustavasta kankaasta on kammottavan hankala tehdä hevosia.

Mitä kaikkea meinaat askarrellakeppihevosten SM-kisoihin?

- Riimunnaruja ja suojia on tällä hetkellä askarreltuna. Tarkotus ois viel ainaki yrittää ommella loimia ja pari heppaa.

Meinaatko tehdä postauksen varusteista ja hepoista, mitä kisoissa myyt?

- Jonkinlaista kurkistusta on luvassa. Kaikkia romppeita tuskin tulen kuvaamaan blogiin.

Haastavin keppari minkä olet tehnyt?

- Rim. Sen täpliä ompelin kauan ja hartaasti.

Oletko tehnyt muita "keppieläimiä", poroja yms.?

- Ainoastaan aaseja.

Onko siulla ompelukone? Jos on, miks et omple tilareita sillä?

- Hankin viime syksynä ompelukoneen, mutta oon ommellu sillä vaan rotilleni riippumattoja. En kertakaikkiaan tuu toimeen sen rakkineen kanssa. Käsin ommellessa kankaat tottelee paljon paremmin, hepat pysyy suorina, eikä tuu revittyä hiuksia päästä ommellessa.

Milloin lopetat keppareiden tekemisen?

- Tuskin koskaan kokonaan, mutta ei sitä tiedä.

Mistä keksit alkaa tekemään tilareita?

- Niitä oli toivottu miulta jo pari vuotta ja aloitin lopulta tekemään heppoja tilauksesta.

Montako tilaria otat kuussa?

- Niin monta kun kuukauden ensimmäisenä päivänä tulee tilauksia.

Monta tuntia menee kepparin tekemiseen?

- Riippuu erittäin paljon hevosesta ja kankaista. Aivan perusfleecepollessa, jolle ei tuu mitään ihmeellisyyksiä, kuluu noin kuus tuntia. Varusteet, isot merkit, täplät ja erikoiskankaat kasvattaa tuntimäärää reippaasti.

Kuka oli ensimmäinen tilarisi?

- KP Hugo muistaakseni.

Hankalin tilattu keppari?

- Minkään hepan tekeminen ei oo ollu järin hankalaa ni en osaa nimetä tähän nyt yhtään.

Oletko koskaan tehnyt huovutettua kepparia?

- En ole.

Missä kepparissasi on ollut suurin työ?

- Rimissä ehdottomasti.

Oletko koskaan jakanut keppareiden teko-ohjeita?

- Parille kaverilleni oon antanu vinkkejä.

Mitä yleensä teet, jos et ole tyytyväinen tekemäsi tilarin ulkonäköön?

- Sellasia tilanteita ei oo tainnu koskaan varsinaisesti tulla. Pidän hevosta onnistuneena, jos se kelpaa tilaajalleen. Kerran oon tainnu ommella hepan uusiks ku se näytti jo täyttövaiheessa siltä, että rotu on aivan pielessä. Tämän ensinommellun "vääränrotuisen" myin sitten myöhemmin.

Oliko ensimmäinen kepparisi tehty sukasta vai kankaasta?

- Sukasta.

Teetkö kuukaudessa paljon tilareita?

- Jokusen.

Minkälainen on hyvä tilauskaavake?

- Selkeä ja sisältää kaikki kaavakkeessa luetellut asiat.

Kärpäskimo tilausheppa

Paras tekemäsi tilari?

- Kauheen hankala sanoa. Tän vuoden puolella tehdyistä oon tykänny esim. tämän kärpäskimon värtyksestä.

Kauan olet käytyänyt aikaa enintään yhden kepparin tekoon?

- En oo valitettavasti oikeen koskaan ottanu aikaan. Mut Rimiä on ainaki tehty kymmeniä tunteja.

Kokeile tehdä sukkakeppari?

- Sukkakeppareita on tallissa jo monta kappaletta, joten en koe tarpeelliseksi kokeilla.

Kuinka monta varustetta tähän mennessä enintään on mennyt yhdelle tilarille?

- Varmaan joku neljä.

Omaperäisin tekemäsi tilari?

- Gagara. Siitä friikimpää otusta tuskin tuun koskaan tekemään.

Kauan kestää yhden kepparin ompelemisessa?

- Itse ompeluvaihe vie 2-3 tuntia.

Onko yksikään tilari epäonnistunut pahasti?

- Ei ole.

Firenzen naruriimu

Oletko koskaan kokeillut tehdä naruriimua? (siis sellaista mitä näkee lännenratsastuksessa ja maastakäsintyöskentelyssä)

- Olen, parilla entisellä hepallani oli naruriimut. Firenzen riimusta taitaa olla jäljellä vielä kuvallista todistusaineistoakin.

Mistä ostat soljet?

- Tilaan Antassusta.

Tekonahka vai aito nahka?

- Aito nahka ehdottomasti! Miulla on tekonahasta tosi huonoja kokemuksia.

Vaikeimmat varusteet? Esim. Suitset.

- Mitkään suitset ei oo ollu miusta erityisen vaikeet. Pikemminki työläät. Rimin suitset on varmaan vaatinu eniten tarkkuutta.

Kallein keppareihin tai niiden varusteisiin ostamasi materiaali?

- Suhteessa kalleimman materiaalin tarina tulee tässä: Kävi niin, että olin ettiny ikuisuuden verran sopivan paksua huopaa hepoille silmiksi, jostain syystä kun musta huopa oli kaikissa askartelukaupoissa yhtäkkiä muuttunu ihan ohueksi liruksi. Siinä sitten Helsingin Hobby Pointissa silmiini osui aivan täydellinen pala huopaa, josta riittäisi hyvin matskua silmiin koko loppuvuodeksi. Kiikutin palan onnellisena kassalle luullen olevani ostamassa aivan tavallista askarteluhuopaa. Myyjä kertoi ylpeänä, että tämä on sitten aivan überlaadukasta, aitoa merinovillaa ja hintahan oli se 40€ metriltä ja alkoi siinä palaani mittailemaan. Minä siinä silleen että JOOO NIIIN IHAN OLI TARKOTUS TUOTA OSTAA KYLLÄ KYLLÄ PISTÄPÄ VAAN PAKETTIIN KOKO PALANEN ja mietin kauhuissani että onkohan miulla tilillä rahaa ku en kehdannu ilmottaa luulleeni huovan olevan sitä tavallista askarteluhuopaa, jonka metrihinta on jossain neljän euron paikkeilla... Että tiedoksi vaan kaikki tämän vuoden tilaajat, teidän heppojen silmissä ja sieraimissa on hiton kallista merinovillaa, kohdelkaa siis ponienne huopaosia kunnioituksella! :'D

Synttäriarvonnan voittajat

Arpaonni suosi tällä kertaa seuraavia henkilöitä:

Palkinto 1: Apyli

Palkinto 2: Rigtan

Palkinto 3: Jivvy ja Erika

Voittajille on lähetetty sähköpostia. Kiitokset kaikille osallistuneille ja onnea voittajille!

IST:n juhlakuukausi: Synttäriarvonta! // ARVONTA OHI

Juhlakuukauden loput postaukset siirtyvät valitettavasti kesäkuun puolivälin jälkeiseen aikaan, jolloin pääsykokeeni ovat ohi ja ehdin rauhassa istua koneen ääressä. Mutta ehdin kuin ehdinkin saada tämän lukijoiden mielestä varmaankin mieluisimman synttäiyllätyksen tämän oikean kuukauden aikana julkaistua, nimittäin vuorossa on synttäriarvonta. Luethan säännöt tarkkaan, voit osallistua vain yhden palkinnon arvontaan.

Säännöt:

- Voit osallistua vain kerran.
- Voit osallistua vain yhden palkinnon arvontaan. Jos yrität osallistua useampaan, arpasi mitätöidään.
- Sinun ei tarvitse olla blogin lukija osallistuaksesi, riittää että olet Iisan tallin kävijä.

Osallistumisohjeet:

- Arvontaan voit osallistua kirjoittamalla kommenttikenttään tämän postauksen alle nimimerkkisi, sähköpostiosoitteesi ja yhden kolmesta palkinnosta, jonka arvontaan haluat osallistua.

Esimerkki:
Saila
esimerkki@gmail.com
Palkinto 3

- Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 28.5. klo. 12:00 asti.

Palkinto 1

Minikokoinen suullinen, kolmipalainen keppihevonen tallille maskotiksi tai miksei vaikka ratsuksikin. Mukana tulevat kuvan suitset ilman ohjia. Hevonen lähetetään ilman täytteitä ja keppiä. Lisää kuvia löytyy täältä.

Palkinto 2

Omenanvihreä fleeceiltti vaaleansinisin reunuksin, fleecepinteli ja riimunnaru. Loimen leveys on 43 cm ja pituus 52 cm. Ompelen loimeen solkikiinnityksen arvonnan jälkeen voittajan toivomien mittojen mukaan.

Palkinto 3

Näitä arvotaan kaksi! Sisältää kaksi arkkia varusteiden koristeluun soveltuvia strasseja, sekä viisi pikkusolkea.

Tulokset arvotaan puolueettomalla arvontakoneella keskiviikkona 28.5. Onnea matkaan!

SM-kisahumua 2014

Huhhuh, kiirettä pitää. Pääsykoerumbani starttasi tiistaina, joten sunnuntain ja maanantain vietin tiiviisti nenä kiinni kirjassa ja sitten matkustin Helsinkiin ensimmäiseen koitokseen. Viikon päästä istun jälleen paniikissa jossain päin Helsinkiä, samoin kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja kesäkuun toisella viikolla. Onneks ens perjantain pääsykoe on viimonen, johon pitää lukea, joskin olen jo menettänyt toivoni Helsingin yliopistoon pääsemisestä, koska aika ei riitä valmistautumaan niin hyvin ku ois tarpeen. Mutta käydään nyt kuitenkin tsekkaamassa se biologiankin laitos sieltä, ehkä ens vuonna on sit parempi tuuri.

Nythän miun pitäis siis olla lukemassa biologiaa tuskanhiki valuen, mutta koska oon tehny koko päivän jo kaikkea muuta ni sama kai se on vältellä lukemista vielä vähän lisää ja kirjotella viimein tää SM-kisapostaus pois alta. Kahdesta ensimmäisestä kuvasta saan kiittää Varjaa tai Mysteriä, jätin oman kamerani suosiolla autoon, kun porukkaa oli niin paljon, etten olis ees ehtinyt kipittää kuvaamaan myyntipöytäni takaa.

Varja tuli meille torstaina ja ne pari päivää ennen kisoja meni omalta osaltani ompelukoneen parissa manatessa. Jopa pääsykokeisiin lukeminen olis maistunu paremmin ku loimien ompelu sillä järkyttävällä rakkineella. Viimeiset loimet valmistuivat perjantain ja lauantain välisenä yönä ehkä joskus kolmen ja neljän välissä, joten yöunet eivät ainakaan päässeet venähtämään turhan pitkiksi. Note to self: aloita myytävien juttujen ompelu seuraavalla kerralla aiemmin kuin pari päivää ennen kisoja.

Erittäin koomaisen sängystä ylös vääntäytymisen jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja lähdimme huristelemaan Varja ratissa Lahteen. Löysimme ilman suurempia vaikeuksia perille, mitä nyt Lahden liikennekulttuuri vähän hirvitti siinä keskustan läpi ajellessa.

Kisapaikalla olikin jo hurja määrä populaa ja jouduimme saman tien saarroksiin päästyämme myyntipisteillemme. Meidän piti kuitenkin hakea vielä Hilu, Kura ja Maikken junalta, joten jätimme tavaramme Mysterin ja Rouskun valvontaan. Palattuamme siltä reissulta, saimme suorastaan raivata tiemme ihmispaljouden läpi, jotta pääsimme purkamaan tavaroitamme. Kauppa kävi sutjakkaasti ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen pöydästäni löytyi enää pelkkiä riimunnaruja.

Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin olin se pitkähiuksinen henkilö viininpunertavanvioletissa paidassa ja valokuvauskieltolätkä kaulassa. Fidelixin ja kumppanit taiskin aika moni tunnistaa, ne oli miulla matkassa maskotteina. Juuri kukaan ei uskaltanu tulla juttelemaan, mutta bongasin monta käsistäni lähtöisin olevaa pollea, sekä liudan muita netistä ennestään tuttuja ratsuja. Olipa hauska nähdä heppoja omistajineen ihan livenä!

Kun myytävät varusteet alkoivat loppua, väljeni myyntialueen väenpaljouskin ja ehdin käydä kurkkaamassa pari este- ja koululuokkaa, sekä ihastelemassa näyttelyhevosia. Täytyy kyllä nostaa hattua näille nykypolven keppihevosharrastajille, esteradalla painettiin ihan mieletöntä kyytiä ja ne jättimäiset esteet ylittyivät puhtaasti kuin vettä vaan! Hurja ajatella, että joskus sitä itekki on loikkinu samanlaisia, enää ei taitais iiiihan onnistua. Koululuokat oli myös nättiä katottavaa, sulavia liikkeitä ja tasapainoisia ratsukoita. Näyttelyiden hevoset olivat myös aikamoisia taidonnäytteitä, sangen kovatasoiset luokat tänä vuonna.

Kisojen järjestäjät olivat myös tehneet erinomaista työtä. Mielestäni kaikki toimi, opasteet olivat selkeät ja luokat pysyivät aikataulussa. Äänentoistokin pelasi ja tunnelma oli huipussa! Oli jotenki niin ihana nähdä keppistelijöiden into ja rakkaus heppojaan ja tätä lajia kohtaan. Näitä vanhempia kepparipiireistä tuttuja kavereita oli myös aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa! Aika kului ihan liian nopeasti myyntipöytien takana turistessa. Tämä päivä jäi kyllä mieleeni yhtenä vuoden parhaimmista.

Vaikken kisoihin osallistunut muuten kuin myyjänä, sain silti lähteä kotiin yksi kolmesta elämäntyöpalkinnosta kainaloissani. Minut palkittiin keppihevosten ompelutaitojen ja -tekniikoiden kehittämisestä ja harrastajien innostamisesta kuluneen kymmenen vuoden aikana. En itse henkilökohtaisesti mennyt palkintoani vastaanottamaan, sillä en halunnut päätyä kepparidokumentin videokuvaan, tai muutenkaan valokuviin, mutta kiitokset sille neitokaiselle, joka laukkasi kunniakierroksen puolestani! Tämä palkinto on suuri kunnia ja kiitän sydämestäni kaikkia, jotka katsoivat minun tämän ansainneen. Toivottavasti työni jaksaa inspiroida uusia ja vanhoja harrastajia vielä vuosienkin päästä.

Kun näyttelyiden palkintojenjako oli katsottu, oli aika lastata maskottiheppatrio ja tyhjentyneet nyssäkät takaisin autoon ja ajella kotiin. Kyllä muuten illalla väsytti! Kerrassaan mahtava päivä.

IST:n juhlakuukausi jatkaa viimein etenemistään huomenissa! Täytyy ehkä siirtää suunnitelmieni loppupuolisko kesäkuulle pääsykokeiden jälkeiseen aikaan, nyt tekee tosiaan vähän tiukkaa toteuttaa noita juhlapostauksia.

SM-sneak peek

Myyntipöydästä tulee löytymään loimia, suojia ja riimunnaruja. Enempään eivät nyt resurssit pääsykokeiden takia riittäneet. Varusteita ei voi varata etukäteen ja hinnoittelen ne vasta huomenna paikan päällä. Tervetuloa ostoksille!

Ja pieni pyyntö tähän loppuun SM-kisoihin liittyen: en halua päätyä yhteenkään valokuvaan, joten osoittelethan kamerallasi muualle, kiitos!