18. kesäkuuta 2014

Alkukesän kuulumisia ja hankintoja

Viime perjantaina sain postin mukana mystisen kirjekuoren. Ihmettelin ensin, että mikäs hitto se tämä on ja sitten paikallistin Helsingin yliopiston logon. Seuraavassa hetkessä pulssini kiihtyikin viidestäkymmenestä kahteensataan ja tämän jälkeen sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun totesin, että kirje on erittäin ohut. Olen nimittäin aina ollut siinä luulossa, että hylkäyskirjeet ovat ohuita ja hyväksymiskirjeet paksuja. Pettyneenä askartelin kuoren auki ja voitte varmaan kuvitella, että silmäthän siinä meinas tipahtaa päästä ku paperilla lukikin onneksi olkoon ja tervetuloa Helsingin yliopistoon. En voi vieläkään uskoa todeksi, että sain opiskelupaikan! En siis sittenkään riutunu koko toukokuuta aivan turhaan pääsykoekirjojeni parissa.

Syksyllä on edessä muutto Helsinkiin geologiaa lukemaan. Siellä on onneksi jo miulle yksiö varattuna, niin ei tarvitse missään tahmaisessa opiskelijasolussa kitkutella. Pääsen myös toivottavasti toteuttamaan erään suunnitelman, jota olen kypsytellyt mielessäni jo useamman vuoden, mutta siitä ei vielä tässä vaiheessa sen enempää.

Miulla on vähän paha tapa shoppailla ilosena. Ja sijaistoimintana. Ja kun on tylsää. Yliopistoon hyväksymisen jälkeen olin erittäin iloinen. Pääsykokeisiin lukiessani puolestaan äärimmäisen tylsistynyt ja lukemisen sijaan sijaistoiminnaksi kelpasi mikä tahansa. Tuo pääsykokeissa ravaaminenkin oli aika paha, sillä jotenkin jännästi onnistuin aina kokeiden jälkeen eksymään matkan varrella oleviin kangaskauppoihin.


Lappeenrannasta löytyi beigeä velboaa, oranssia sambaa ja mustaa, velboan tyyppistä kangasta, joka ei kuitenkaan ole yhtä pehmeää.

Helsingistä puolestaan löytyi pilkullista fleeceä. Tummanruskea fleeceni veteli viimeisiään, joten sitäkin piti vähän täydentää. Ja harmittaa, kun keskiruskeaa fleeceä ei vieläkään näy missään. Helmiä hamstrasin joskus huhti-toukokuussa Lahdesta, kun olin metsästämässä pääsykoekirjoja ja kaksi vajaata kerää jonkinsorttista mohairlankaa löytyi kirpputorilta. Lappeenrannassa eksyin viime viikolla johonkin sangen hintavaan lankojen erikoisliikkeeseen, jossa oli juuri parahiksi meneillään alennusmyynti. Sieltä lähti mukaani pari kerää Kitten mohairia entisten Kittenvarastojen kaveriksi. Ja viimeisin ostokseni: nuppineuloja! Totesin SM-kisoihin loimia ommellessa, että nupparivarastoni ovat koneellaompeluun täysin riittämättömät. Kaikkeenhan on hyvä varautua etukäteen ja seuraavat SM-kisathan ovat jo vuoden päästä, joten sallin itseni kotiuttaa nämä söpöt neulat, niin edullisiakin kun olivat.

Sitte vielä yks havainnollistava kuva Sailasta kirjoittamassa ahkerasti ennakkotehtäviä pääsykoeviikolla:
En ainakaan muuttanu koko kangas- ja lankavarastoani toiseen huoneeseen enkä uudelleenjärjestelly sitä. Koko ajan ihan kiltisti vain ennakkotehtäviä kirjoittelin. (Jokohan noita kankaita ois kertyny tarpeeks......)

Lähden huomenna juhannuksenviettoon Pohjois-Karjalaan ja otan läjän hevosia matkaan ommeltavaksi. Siispä juhannuksen jälkeen on toivottavasti kuvia tämän kuun tilaushepoista tiedossa.

16. kesäkuuta 2014

Painavaa asiaa myyntihuijauksista ja kuvien käyttöoikeuksista

Tässä aivan lähiaikoina olen Suomen keppihevosfoorumin toisena ylläpitäjänä joutunut puuttumaan muutamaan törkeään huijausyritykseen foorumin myyntialueella. Ensin joku yritti myydä minun ottamillani kuvilla neljää hevosta, jotka eivät todellakaan olleet kyseisen henkilön omistuksessa. Piakkoin tämän jälkeen ilmeni toinen tapaus, jossa toinen käyttäjä oli myymässä hevosia, joita hän ei omistanut, netistä napsituilla kuvilla. Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka pöyristynyt olen ihmisten moraalittomuudesta. Pistää vihaksi sellaisetkin tapaukset foorumilla, jotka varailevat hevosia kadoten sitten jäljettömiin suorittamatta koskaan maksua, mutta nämä viimeaikaiset huijausyritykset ovat kyllä kaiken huippu.

En vesileimaa kuviani turhaan. Kuten jokaisessa kuvassani nykyisin lukee, niitä ei saa käyttää hevosten jälleenmyynnissä. Tämän teen turvallisuuden vuoksi, ensinnäkin myyntipetosten välttämiseksi ja toiseksi, jos hevosen omistaja joskus päätyy myymään hevosen, käytäntö pakottaa myyjää ottamaan hevosesta omat kuvat, joissa ostaja näkee hevosen totuudenmukaisen, senhetkisen kunnon. Näitä tapauksia oli aikanaan monta, joissa ties kuinka monessa kodissa kiertäneitä hevosia myytiin minun kuvillani eteenpäin. Kuvissa hevonen oli tietysti juuri valmistunut ja priimakunnossa, mutta todellisuudessa se olikin sitten sen seitsemän omistajanvaihdoksen jälkeen aivan reissussa rähjääntynyt, vanuttunut ressukka.

Myöskään myyntipalautealuetta ei ole foorumille huvin vuoksi perustettu. Sieltä kannattaa aina katsoa myyjän/ostajan palautteet, jos on joltain jotain ostamassa/jollekin jotain myymässä. Ja palautetta on tietysti suositeltavaa myös käydä antamassa, jos kaikki on sujunut hyvin tai jos jotain on mennyt pieleen. Kannattaa myös aina pyytää myyjältä hänen itse ottamansa kuva tai kuvia myynnissä olevasta tuotteesta. Netissä ostoksia tehdessä on syytä olla varovainen ja valppaana, sillä huijareita on valitettavasti aina ollut ja tulee varmasti myös aina olemaan liikenteessä.

Olen kuvien vesileimaamisesta huolimatta saanut todeta, että kuviani vilahtelee edelleen luvattomasti esimerkiksi juuri myynti-ilmoituksissa ja alan pikkuhiljaa kyllästyä tähän. Siispä kesäkuusta eteenpäin kuvissani tulee olemaan tuon tavallisen tekstilitanian lisäksi vesileima, joka kieltää myöskin kuvien kopioimisen. Kielto koskee valitettavasti myös kuvan kopioimista omille sivuilleen. Tällä vesilaimalla varustettuja kuvia tilareista ei siis saa enää käyttää edes oman tallinsa sivuilla. (Erikoistapauksissa rajatut käyttöoikeudet ovat neuvoteltavissa sähköpostitse.)

10. kesäkuuta 2014

IST:n juhlakuukausi: uusi asukas!

Viimeinen pääsykoe on nyt takana ja viimein ehtii tekemään jotain muutakin kun reissata Helsinki-Lappeenranta-väliä. En kyllä elättele minkäänlaisia toiveita opiskelupaikan saamisesta, mutta mitäs pienistä, nyt on ainakin joku idea, mitä vois haluta tehä tulevaisuudessa ja sitä kohti pääsee taas rämpimään ens kevään yhteishaussa.

Mutta itse asiaan! IST:n kymppisynttäreiden kunniaksi tallille on saapunut uusi asukas. Tämä otus on ollut mielessäni jo pitkään, mutta sopivan kankaan uupuessa toteuttamisessa on kestänyt. Keväällä sain kuitenkin Varjalta aika hyvänsävyistä velboaa ja tuossa toukokuun lopussa en osannu olla toimettomana, vaan ompelin itselleni uuden hepolaisen biologian lukemisen sijaan. Tamma on pitkäharjainen versio elämäni hevosesta, Pulurittaresta, jota kävin hoitamassa joka päivä parin vuoden ajan, kunnes se muutti toiseen kaupunkiin ja vaihtoi lopulta myös omistajaa. Keppihevosversio ei kyllä tee oikeutta upealle esikuvalleen, mutta ehkä teen siitä vielä joskus parannellun version.

Nyt tallissa on jälleen liinaharjainen suomenhevonen ja Leimun jättämä aukko hevoskatraassa on täytetty. Uusi heppa sai nimekseen Puhuritar ja se saa sivut, kunhan keksin sille lempinimen.


Puhurittaren esikuva, Puluritar alias Pulu:
 (Jos joku muuten sattuu tietämään Pulun kuulumisia, niin kaikki tieto otetaan ilolla vastaan!)

31. toukokuuta 2014

Keväinen kysymyspostaus osa III

Viimein saan tämän kysymyspostauksen kolmannen ja viimeisen osan uunista ulos!

Jätin näistä keppihevosiin liittyvistä kysymyksistä suoraan pois kaikki ohjekyselyt, koska niihin ilmoitin olevani vastaamatta jo silloin kun kysymyksiä pyytelin. Samoin jätin pois kaikki hintoja koskevat kysymykset, sillä ne jäävät aina minun ja tilaajien välisiksi.

Keppihevosten tekeminen ja tilarit

Minkälaisten keppareiden teosta pidät eniten?
- Fleeceheppojen ylipäätään, fleeceä on niin helppo käsitellä.

Helpoiten tehtävä kepparirotu?
- Puoliveriset on miusta helpoin saada onnistumaan.

Entä millaiset kepparit ovat helpoimpia tehdä, ja millaiset hankalimpia?
- Peruspollet, joille ei tuu mitään eriskummallisia merkkejä on helpoimpia. Hankaliksi koen raskaat rodut. Myös monimutkaisissa merkeissä ja täplissä on oma haasteensa. Superjoustavasta kankaasta on kammottavan hankala tehdä hevosia.


Mitä kaikkea meinaat askarrellakeppihevosten SM-kisoihin?
- Riimunnaruja ja suojia on tällä hetkellä askarreltuna. Tarkotus ois viel ainaki yrittää ommella loimia ja pari heppaa.

Meinaatko tehdä postauksen varusteista ja hepoista, mitä kisoissa myyt?
- Jonkinlaista kurkistusta on luvassa. Kaikkia romppeita tuskin tulen kuvaamaan blogiin.

Haastavin keppari minkä olet tehnyt?
- Rim. Sen täpliä ompelin kauan ja hartaasti.

Oletko tehnyt muita "keppieläimiä", poroja yms.?
- Ainoastaan aaseja.

Onko siulla ompelukone? Jos on, miks et omple tilareita sillä?
- Hankin viime syksynä ompelukoneen, mutta oon ommellu sillä vaan rotilleni riippumattoja. En kertakaikkiaan tuu toimeen sen rakkineen kanssa. Käsin ommellessa kankaat tottelee paljon paremmin, hepat pysyy suorina, eikä tuu revittyä hiuksia päästä ommellessa.

Milloin lopetat keppareiden tekemisen?
- Tuskin koskaan kokonaan, mutta ei sitä tiedä.

Mistä keksit alkaa tekemään tilareita?
- Niitä oli toivottu miulta jo pari vuotta ja aloitin lopulta tekemään heppoja tilauksesta.

Montako tilaria otat kuussa?
- Niin monta kun kuukauden ensimmäisenä päivänä tulee tilauksia.

Monta tuntia menee kepparin tekemiseen?
- Riippuu erittäin paljon hevosesta ja kankaista. Aivan perusfleecepollessa, jolle ei tuu mitään ihmeellisyyksiä, kuluu noin kuus tuntia. Varusteet, isot merkit, täplät ja erikoiskankaat kasvattaa tuntimäärää reippaasti.

Kuka oli ensimmäinen tilarisi?
- KP Hugo muistaakseni.

Hankalin tilattu keppari?
- Minkään hepan tekeminen ei oo ollu järin hankalaa ni en osaa nimetä tähän nyt yhtään.

Oletko koskaan tehnyt huovutettua kepparia?
- En ole.

Missä kepparissasi on ollut suurin työ?
- Rimissä ehdottomasti.

Oletko koskaan jakanut keppareiden teko-ohjeita?
- Parille kaverilleni oon antanu vinkkejä.

Mitä yleensä teet, jos et ole tyytyväinen tekemäsi tilarin ulkonäköön?
- Sellasia tilanteita ei oo tainnu koskaan varsinaisesti tulla. Pidän hevosta onnistuneena, jos se kelpaa tilaajalleen. Kerran oon tainnu ommella hepan uusiks ku se näytti jo täyttövaiheessa siltä, että rotu on aivan pielessä. Tämän ensinommellun "vääränrotuisen" myin sitten myöhemmin.

Oliko ensimmäinen kepparisi tehty sukasta vai kankaasta?
- Sukasta.


Teetkö kuukaudessa paljon tilareita?
- Jokusen.

Minkälainen on hyvä tilauskaavake?
- Selkeä ja sisältää kaikki kaavakkeessa luetellut asiat.

Kärpäskimo tilausheppa
Paras tekemäsi tilari?
- Kauheen hankala sanoa. Tän vuoden puolella tehdyistä oon tykänny esim. tämän kärpäskimon värtyksestä.


Kauan olet käytyänyt aikaa enintään yhden kepparin tekoon?
- En oo valitettavasti oikeen koskaan ottanu aikaan. Mut Rimiä on ainaki tehty kymmeniä tunteja.

Kokeile tehdä sukkakeppari?
- Sukkakeppareita on tallissa jo monta kappaletta, joten en koe tarpeelliseksi kokeilla.

Kuinka monta varustetta tähän mennessä enintään on mennyt yhdelle tilarille?
- Varmaan joku neljä.

Omaperäisin tekemäsi tilari?
- Gagara. Siitä friikimpää otusta tuskin tuun koskaan tekemään.

Kauan kestää yhden kepparin ompelemisessa?
- Itse ompeluvaihe vie 2-3 tuntia.

Onko yksikään tilari epäonnistunut pahasti?
- Ei ole.

Firenzen naruriimu
Oletko koskaan kokeillut tehdä naruriimua? (siis sellaista mitä näkee lännenratsastuksessa ja maastakäsintyöskentelyssä)
- Olen, parilla entisellä hepallani oli naruriimut. Firenzen riimusta taitaa olla jäljellä vielä kuvallista todistusaineistoakin.
Mistä ostat soljet?
- Tilaan Antassusta.

Tekonahka vai aito nahka?
- Aito nahka ehdottomasti! Miulla on tekonahasta tosi huonoja kokemuksia.

Vaikeimmat varusteet? Esim. Suitset.
- Mitkään suitset ei oo ollu miusta erityisen vaikeet. Pikemminki työläät. Rimin suitset on varmaan vaatinu eniten tarkkuutta.


Kallein keppareihin tai niiden varusteisiin ostamasi materiaali?
- Suhteessa kalleimman materiaalin tarina tulee tässä: Kävi niin, että olin ettiny ikuisuuden verran sopivan paksua huopaa hepoille silmiksi, jostain syystä kun musta huopa oli kaikissa askartelukaupoissa yhtäkkiä muuttunu ihan ohueksi liruksi. Siinä sitten Helsingin Hobby Pointissa silmiini osui aivan täydellinen pala huopaa, josta riittäisi hyvin matskua silmiin koko loppuvuodeksi. Kiikutin palan onnellisena kassalle luullen olevani ostamassa aivan tavallista askarteluhuopaa. Myyjä kertoi ylpeänä, että tämä on sitten aivan überlaadukasta, aitoa merinovillaa ja hintahan oli se 40€ metriltä ja alkoi siinä palaani mittailemaan. Minä siinä silleen että JOOO NIIIN IHAN OLI TARKOTUS TUOTA OSTAA KYLLÄ KYLLÄ PISTÄPÄ VAAN PAKETTIIN KOKO PALANEN ja mietin kauhuissani että onkohan miulla tilillä rahaa ku en kehdannu ilmottaa luulleeni huovan olevan sitä tavallista askarteluhuopaa, jonka metrihinta on jossain neljän euron paikkeilla... Että tiedoksi vaan kaikki tämän vuoden tilaajat, teidän heppojen silmissä ja sieraimissa on hiton kallista merinovillaa, kohdelkaa siis ponienne huopaosia kunnioituksella! :'D